Luminen talvi ja katujen infrastruktuuri: Lumi paljastaa kaupunkisuunnittelun puutteet

Lumi on talven kaunis elementti, joka luo valoa pimeyteen ja mahdollistaa monet mukavat ja iloiset aktiviteetit ja peuhat. Lumi voi kuitenkin osoittautua myös yllättäväksi haasteeksi kaupunki-infrastruktuurin ja esteettömyyden näkökulmista. Tässä kirjoituksessa käsittelen kaupungin julkisten katujen kadunvarsiroskisten saavutettavuutta suunnitteluperiaatteiden, käyttäytymistaloustieteen ja palvelumuotoilun näkökulmista.

Kun kaupunki suunnittelee katukalusteiden, kuten roskakorien, sijoittamista, tulisi lähtökohtana - tai suunnitteluperiaatteena - olla se, että ne ovat saavutettavissa esteettömästi kaikkina vuodenaikoina kaikille yksilöille. Luminen talvi tuo mukanaan aurauksen ja esteettömyyden yhteensovittamisen haasteen: katu on aurattava, jotta sillä pääsee kulkemaan turvallisesti, mutta samalla auraus voi aiheuttaa esteellisen pääsyn roskakorille. Rajoittunut rationaalisuus (bounded rationality) on päätöksentekoon liittyvä konsepti, joka kuvaa ihmisen rajallista kykyä tehdä optimaalisia päätöksiä. Esimerkiksi saatavilla olevan tiedon tai käytettävissä olevan ajan rajallisuus sekä päätöksentekijän omat, rajalliset kognitiiviset kyvyt, voivat johtaa epäoptimaaliseen päätökseen, jossa tyydytään "riittävän hyvään". Näin ollen tässä yhteydessä "riittävän hyvä" lopputulos saavutetaan sillä, että katu on aurattu ja näin ollen turvallinen ja esteetön kulkea, mutta samalla kadun varrella olevalle roskakorille syntyy esteellinen pääsy.

Voidaan argumentoida, että kadulla kulkemisen turvallisuus on tärkeämpää kuin roskakorille pääsy. Kuitenkin tämä sama suunnittelun periaate pätee lähes kaikkeen, kaupunkiympäristön kontekstissa myös esimerkiksi suojateiden saavutettavuuteen: kun katu aurataan, luo se lumivallin kadun ja suojatien väliin, jolloin suojatielle pääsy muuttuu esteelliseksi tai pahimmillaan jopa mahdottomaksi esimerkiksi pyörätuolien käyttäjille tai näkövammaisille.

Esteellisten pääsyjen syntyminen voi jäädä päätöksentekijöille tunnistamattomaksi asiaksi monesta eri syystä. Tätä voidaan tarkastella lukuisten eri käyttäytymistaloustieteen ja palvelumuotoilun periaatteiden näkökulmista, joista nostan tähän esimerkinomaisesti muutaman.

• Saatavuusheuristiikka (Availability heuristic). Saatavuusheuristiikan mukaan arvioimme asioiden merkitystä sen perusteella, kuinka helposti mieleen tulee esimerkkejä. Jos bussit tai autot eivät pääse kulkemaan lumisilla teillä, syntyy yleensä suuri haloo ja media uutisoi asiasta. Asia on tällöin hyvin näkyvä ja aiemmat vastaavat tilanteet voivat muistua helposti mieleen. Esteelliset pääsyt esimerkiksi roskiksille eivät samalla tavalla nouse suuren yleisön tietoisuuteen, jolloin ilmiö jää näkymättömäksi eikä siten nouse helposti mieleen.

• Ulkoisvaikutus (Externalities). Ulkoisvaikutus tarkoittaa, että yhden osapuolen toiminnasta syntyy positiivinen tai negatiivinen seuraus jollekin toiselle osapuolelle. Kunta hoitaa tehtävänsä auraamalla kadun, mutta kadun auraus aiheutti lumivallin roskakorille ja siten niin kutsutun ulkoishaitan roskakorin käyttäjälle.

• Empatiakuilu (Empathy gap). Empatiakuilu tarkoittaa kyvyttömyyttä tunnistaa, miten eri tunnetilat vaikuttavat käyttäytymiseemme. Jos yksilöllä itsellään ei ole esimerkiksi liikuntarajoitteita, ei häntä välttämättä haittaa lainkaan lumivalli roskakorin edessä, eikä hänelle synny mitään erityistä tunnetilaa asiasta eikä hän siten osaa ottaa huomioon, että liikuntarajoitteiselle yksilölle tilanne on aivan eri. Näin ollen liikuntarajoitteeton yksilö ei osaa ottaa huomioon, että roskakorien sijoittelussa tulisi ottaa huomioon esteettömyyskysymykset.

• Käyttäjälähtöinen suunnittelu (User-centered design, UCD). Nimensä mukaisesti suunnittelun lähtökohtana ja keskiössä ovat käyttäjät ja heidän tarpeensa. Roskakorien sijoittelu suunnitellaan ottaen huomioon mm. seuraavat asiat:
• Missä roskakorin käyttäjät ovat? Roskakori kannattaa sijoittaa sinne, missä käyttäjätkin ovat, kuten välittömästi kulkureittien varsille.
• Millaisia sen käyttäjät ovat? Roskiksen tulee olla saavutettavissa myös mm. liikuntaesteisille ja näkövammaisille.
• Millaisessa ympäristössä käyttäjät toimivat? Talvella ympäristö on luminen, joten roskiksen tulee olla saavutettavissa myös lumisessa ympäristössä.
• Millaisia roskia käyttäjillä on? Roskiksessa tulee olla esimerkiksi riittävän suuri suuaukko, josta roskat mahtuvat sisään, ja roskakorin tulee myös olla riittävän iso, jotta se ei pursuile yli muutamasta ensimmäisestä roskasta.

Puutteellisella suunnittelulla saadaan pahimmillaan enemmän haittaa kuin hyötyä aikaiseksi. Ei riitä, että roskakori vain on jossain; sen pitää olla aidosti käytettävissä ja saavutettavissa. Huono suunnittelu aiheuttaa kitkaa (sludge), toisin sanoen esteitä, jotka vähentävät tai estävät prosessin, palvelun, tuotteen tai muun kohteen käyttöä. Lumivalli roskakorin edessä on kitkaa: ihminen ei viitsi tai pysty kiertämään lumivallia, jolloin roskakoria ei käytetä. Pahimmillaan roskat heitetään maahan, josta taas aiheutuu mahdollisesti muita ongelmia. Kitkan vastakohta on tuuppaus (nudge), jolla pyritään ohjaamaan yksilön valintoja ja käyttäytymistä toivottuun suuntaan ilman pakollisia rajoitteita, ja yksilö voi myös valita toisin eikä siitä koidu mitään seuraamuksia.

Usein suunnittelu on kompromissien tekemistä eri aspektien välillä, ja silloin lopputuloksena on usein "riittävän hyvä" ratkaisu. On esimerkiksi otettava huomioon, mitä mikäkin maksaa. On mietittävä, kuinka monta roskakoria alueelle on järkevää asettaa, koska niiden tyhjentämisestä ja huollosta seuraa kustannuksia. On mietittävä, mihin ne voidaan asettaa, jotta aurauskalusto pääsee liikkumaan ja manuaalista, esimerkiksi lapiolla tehtävää lumensiirtoa ei tarvittaisi, koska sekin maksaa. On mietittävä, millainen roskakori voi olla (esim. onko siinä aukeava kansi), sillä esimerkiksi ilkivallan tai väärän käytön seurauksena kannellisia roskakoreja on helpompi rikkoa (esim. repiä kansi irti) kuin pelkkiä suuaukollisia roskakoreja, ja jälleen kerran roskakorin korjaamisesta tai vaihdosta seuraa kustannuksia. Kuitenkin uskallan väittää, että ripauksella luovuutta ja epäkonventionaalisia ratkaisuja tehden voidaan samanaikaisesti sekä lisätä käyttömukavuutta ja saavutettavuutta että vähentää kustannuksia.

Lopuksi vielä esimerkkejä roskakoreista, jotka innoittivat tämän kirjoituksen laatimiseen.